Korpitorpan syysillat

Korpitorpalla syysillat ovat rauhan tyyssijoita. Torpalla soi usein rauhoittava musiikki, leivinuunissa rätisee tuli, kynttilän valaisevat tupaa ja tuvan sohvalla tuhisee yksi väsynyt perro. Korpitorpan emäntä puuhailee sitten mitä milloinkin; neuloo, lukee kirjoja tai graduun liittyviä tekstejä, kiukuttelee hitaan netin kanssa tai muokkaa ottamiaan kuvia photoshopissa. 

Pimeys ei ole lainkaan masentavaa. Voisi kuvitella, että täällä korven keskellä jos jossakin iskee syysmasennus. Mutta ei, täällä pimeys on jotenkin luonnollisempaa. Usein pimeys ei ole täydellistä pimeyttä. Nyt etenkin pihalla näkee hyvin, onhan lunta ja kuukin täysi. En tiedä oikeastaan mistä se johtuu, mutta kaupungissa pimeys on pimeämpää. Ehkäpä kirkkaat katuvalot luovat enemmän kontrastia pimeyteen. Täällä maalla voi hyvin kävellä kuun valossa kotiin ilman mitään valoja. Ei edes tunnu pimeältä. 

Ajattelin kesän alussa, että olen taatusti aivan kyllästynyt torpalla asumiseen kesän lopulla. Keräsinhän kesällä graduaineistoa ja muun ajan olin töissä metsässä. Siis vietin lähes koko kesän (+ syksyn) metsässä. Mutta ei, kyllästymistä ei tapahtunut. Viihdyn erinomaisesti maalla. En haluaisi asua kaupungissa. Minusta on siis kovaa vauhtia tulossa korpitorpan erakko ;). Mietin jo hetken, että viettäisin talvenkin torpalla. Se olisi ollut oiva eksperimentti; kuinka tulla toimeen paukkupakkasilla kaivovedellä ja ilman sähkölämmitystä. Mutta ei, tämä muuttolintu taitaa pyrähtää kohti etelää!

Uusi harrastus

Päätin aloittaa syksyn piristykseksi uuden harrastuksen, jota voi tehdä torpalla. Olen tutustunut harrastukseen viitisen kertaa viimeisen muutaman vuoden aikana ja joka kerta olen ajatellut, että tätähän voisi alkaa harrastaa. Kyseessä on siis jousiammunta! Paitsi että se on hauskaa tekemistä, ajattelin että se voisi kehittää keskittymiskykyä. Voipa se parhaimmillaan olla jopa meditatiivista. Jousiammunta on yksi zen-buddhalaisuuden harjoituksen muoto. Muita ovat mm. teeseremonia ja kukkien sidonta.. Luen parhaillaan kirjaa Zen ja jousella ampumisen taito. Ja yritän osua maalitauluun..

Olen harjoitellut ammuntaa muutamana päivänä ja totesin jo, että kyllä se harjoittelua vaatiikin! Ammun n. 10 metristä isoon tauluun ja silti melkein aina joka toinen nuoli menee ohi taulun. Yleensä nuoli singahtaa taulun yli vaikka kuinka tuntuu että tähtäsin ihan samaan kohtaan kuin silloin kun nuoli osui tauluun.. Ampuminen on mukavaa, joskaan sitä ei jaksa tehdä kovin kauaa. Jousi pitäisi vetää selän lihaksilla niin että käsi on rentona. Veto tuntuu selässä mutta kyllä se tuntuu melkoisesti myös käsivarressa. Sitten se kauemmin kestävä osuus ei olekaan niin hauska, nimittäin nuolien etsiminen metsästä! Nytkin metsässä on kaksi nuolta joita en löytänyt iltahämärässä.  

Rakentelin tuon taustan yhdestä vanhasta patjasta ja viidestä solumuovimakuualustasta. Laitoin kaksi patjaa päällekkäin ja niiden päälle neljä kerrosta makuualustaa. Sitten käärin koko komeuden kolmeen makuualustaan. Käytin sitomiseen ilmastointiteippiä. Enpä tiedä kauan se kestää, mutta hienosti se ainakin toimii. Jousikaupan myyjä sanoi, että solumuovimakuualustaa täytyy olla ainakin 10 cm kerros.

Sitten on toinen uudehko harrastus, jossa Milou on päätähtenä. Nimittäin agility! Kävimme agilityn alkeiskurssin kesällä, mutta sitten harrastus jäin kiireiden takia tauolle. Ensi viikolla jatketaan agilityä uudessa porukassa. Toivon vaan, ettei siellä ole ketään blondia narttua johon Milou ihastuu. Alkeiskurssilla oli valkoinen belginarttu, joka häiritsi hyvin vahvasti Miloun keskittymistä..