Kokkaamista leivinuunissa

Minua ihan hävettää etten ole vieläkään opetellut tekemään ruokaa leivinuunissa. Olen vain lämmittänyt ruokia silloin tällöin. Ostin uunilämpömittarinkin, mutta unohdin sen kerran uuniin ja se paloi.. 

Parisen viikkoa sitten keksin alkaa kokata helppoa ruokaa padassa leivinuunin lämmössä. Muuta ruokaa en olekaan tehnyt sen jälkeen! Niin yksinkertaista, mutta taivaallisen hyvää. Leivinuuni antaa aivan oman maun ruoalle. 

 

Olen vain pilkkonut kaikenlaisia kasviksia ja juureksia pataan, lorauttanut öljyä joukkoon ja mausteeksi laittanut mustapippuria ja ”Sisilia” mausteseosta sekä ruususuolaa. Viimeksi laitoin pataan perunaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia, vähän punajuurta, ruusukaalia, sipulia ja valkosipulia. Tänään söin lopun ruoan ja laitoin sekaan fetajuustoa.

Korpitorpan syystunnelmia

Syksy on ihanaa aikaa, vaikka illat pimenevät hiljalleen yhä aikaisemmin ja sataa paljon (etenkin tänä vuonna!). Tänään oli ensin harmaa, sateinen sää. Iltapäivällä alkoi yhtäkkiä aurinko paistaa ja voi kuinka se lämmittikään mieltä sateisten päivien jälkeen. Tein etätöitä kotona puoli päivää joten ehdin nauttia aurinkoisesta syysluonnosta. Maalla on ihan huippua se, että luontoon ei tarvitse matkustaa. Tosin kaupunkiin tarvitsee matkustaa, mutta sinne en kaipaa. 

 

Syksyn värit ovat mahtavia. Piha alkaa olla jo kuorrutettu värikkäillä vaahteran lehdillä vaikka kahdessa isossa vaahterassa on vielä runsaasti lehtiä jäljellä (toisen latvusta näkyy yllä olevassa kuvassa). Niiden haravoimisesta saa muutamat punttisalitreenit ilmaiseksi! 

Syksyssä on mukavaa sekin, että kylmästä ulkoilmasta voi tulla lämpimään tupaan ja tarvittaessa lämmittelemään leivinuunin viereen kiikkustuolille. Syksyn pimeinä iltoina mieli rauhoittuu ja tahti hiljenee itsestään. Pitkästä aikaa olen käynyt nukkumaan tarpeeksi ajoissa. Olen alkanut leipoa pullaa, lukemaan enemmän sekä neulomaan lämpimiä sukkia ja jatkanut torppavillapaidan tekoa. 

Milou viihtyy pihalla yksikseen vaihtelevasti. Usein se päivystää ison kiven päällä tai torpan oven edessä rappusilla. Se ei lähde koskaan pihapiirin ulkopuolelle, eikä se jaksa kauaa kierrellä pihalla ilman tekemistä. Kun pihalla on muita, se kärkkyy pallon tai lelun kanssa. Se ei väsy koskaan pallon hakemiseen. Nyt vaan on lelutilanne surkea, koska ulkopallot ovat hävinneet, rengaslelu on aitan katolla ja Miloun lempilelu roikkuu ylhäällä koivun oksassa. Etsin pitkään kyseistä lelua kunnes huomasin valokuvasta että se onkin koivussa. Tänään Milou tyytyi koiraleluun josta se ei kummemmin muutoin välitä.

Ihastelin tänään tuota sinistä kukkaa. Jotakin tuohon tuvan ikkunan alle kylvin, mutta en muista yhtään mitä. Kasvi on kukkinut jo pitkän aikaa. Naapurissa majailevat hunajamehiläiset saavat siitä yhä mettä.

Nyt alan korvapuustien tekoon, taikina on kohonnut sen aikaa kun olen ladannut kuvia blogiin hitaalla nettiyhteydellä.

Värikkäitä syyspäiviä!