Pottakaappi ja ikkunoiden kunnostusta

Äitini kunnosti minulle tällaisen pienen suloisen kaapin yöpöydäksi. Äiti arveli, että sitä olisi aikoinaan käytetty pottakaappina.

Äiti on myös alkanut kunnostaa torpan ikkunoita. Hän on raaputtanut niistä vanhaa kittiä pois ja laittanut uutta tilalle. Sen jälkeen hän on maalannut puuosat pohjamaalilla ennen tavallista maalia. Ulkoikkunoissa on lisäksi vanhan maalin poistoa. Joidenkin ikkunoiden puuosia on vaihdettava, kuten tämän kuistin ikkunan. Ruukussa oleva yrtti on stevia, sokerin korvike. 

Korpitorppani

 Olen ollut korpitorpan onnellinen emäntä puolitoista vuotta. Ostin torpan jouluviikolla 2010. Olin etsinyt vanhaa taloa/mökkiä parisen vuotta. Kriteerit olivat selvät. Talon tuli olla vanha perinteinen hirsitalo, helposti remontoitavissa asumiskäyttöön, mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa, korkeintaan n. 40 km säteellä työpaikkakunnalta ja alle 100 000 euron hintainen.

Kävin katsomassa kuutta kohdetta. Enempää ei mielenkiintoisia taloja ollut kaupan, tai sopivan hintaisia.. Kahdessa ensimmäisessä ei ollut sähköjä, kolmas oli todella pieni eikä tontilla ollut omaa kaivoa, neljäs 1800-luvun torppa sijaitsi kaukana ja yksinäisellä paikalla, viides oli liian moderni (talossa oli jopa sähkösauna!) ja ylihintainen ja kuudes muuten täydellinen, mutta hirret olivat kauttaaltaan huonossa kunnossa. Sitten käväisin tässä torpassa vain kerran ja tein heti tarjouksen, vaikka se sijaitsee melko kaukana työpaikkakunnalta. Muutoin se oli täydellinen. Torppa ja sen piha tekivät vaikutuksen kaikin tavoin, vaikka maa oli jo lumen peitossa. Uskalsin tehdä tarjouksen torpasta koska hirret ovat paljaat eikä taloa ole modernisoitu millään tavalla. Kömmin torpan alle ja katsoin että tukihirretkin ovat kuivat. Lisäksi taloon ei tule vesi sisään, joten kosteusvaurioiden mahdollisuus on melko epätodennäköinen. Ja niinhän siinä sitten kävi että tarjoukseni meni läpi.

 

Viime vuonna tein torpassa maalaushommia. Maalasin leivinuunin ja makuukammarin takan valkoiseksi. Makuukammarin muurin maalasin siniseksi väriä antamaan, sekä pohjoiseen päin olevan synkähkön vieraskammarin muurin keltaiseksi. Takan sininen väri ei onnistunut ollenkaan. Halusin kauniin turkoosin värin, mutta sävy on ihan liian sininen turkoosiksi. Ostin maalin kiireessä juuri kun rautakauppa oli menossa kiinni.. Kunhan ehdin, maalaan muurin uudelleen. Keittiön ison muurin maalasin valkoiseksi. Keittiössä on vain ruma kamiina, jonka tilalle haluaisin muuratun tulisijan. 

Viime vuonna asuin torpassa kesäkuun alusta melkein talveen saakka. Talvella minulla oli vuokramökki työpaikkakunnalla, mutta nyt torppa on taas ainoa asuinsijani. Alkusyksyllä saan aloiteltua torpan kunnostamisen. Remonttimies kävi jo katsomassa torppaa ja tämän kuun lopulla suunnittelemme tarkemmin mitä tänä vuonna tehdään.

Lisäeristäminen ja lattian teko vintille ovat ensisijaiset asiat. Haluan muuttaa torppaa mahdollisimman vähän. Se saa säilyttää 100- vuotiaan ilmeensä. Tosin lisäeristäminen vaatii hirsien peittämistä, joka ottaa koville. Päädyin vähiten kurjaan ratkaisuun. Laitatan puukuitulevyt (Haltex) sisälle makuukammariin ja tupaan, mutta vain ulospäin antaviin seiniin. Levyn päälle tulee paperitapetti. Keittiöön haluan puolipaneelin. Nämä ratkaisut estävät ainakin tuulen pääsyn sisään. Viime vuoden koleina syysöinä kun kärsin viimasta.. Lämmöneristystä lisätään myös välikattoon laitettavalla selluvillalla ja ehkäpä lattian lisäeristämisellä.

Yhtä asiaa en ole vielä ratkaissut. Mihin laittaa vessa? Nyt käyn perinteisessä kuvassa näkyvässä huussissa pihan toisella puolella. Haluan kuitenkin sisäkuivakäymälän. Ongelma on vaan sen sijoitus. Alakertaan se ei oikein mahdu. Toivon, että se löytää paikkansa yläkerrasta. Kuvassa näkyy myös sauna, josta tykkään todella paljon. Se on rakennettu leveistä hirsistä, joiden väliin on laitettu eristeeksi rahkasammalta. Se on melko hiljattain rakennettu.

Syksyllä kertoilen miten kunnostaminen on alkanut!

Vesihirmu

Seikkailukoirani Milou on ilmetty vesikoira. Se on luonteeltaan rohkea ja ennakkoluuloton. Se ei pentuna paljoa ihmetellyt vettä vaan loikki sinne suinpäin. Talvella vein Miloun pari kertaa harrastusmielessä koirien uimahalliin polskimaan. Se oli Miloulle jännittävä paikka. Ensimmäisenä kertana oli uimaopetusta, jolloin Miloun sai vetää veteen. Toisena kertana se sai uiskennella siskonsa Pitan kanssa.

Milou nauttiikin nyt suuresti kesästä kun pääsee monta kertaa viikossa järveen uimaan. Tällä viikolla saksin Miloulle kesäturkin. Siis oikeasti saksin! Milou yhdisti trimmerin ampiaisen ääneen joka pisti sitä kipeästi jalkaan viikko sitten. Sen lisäksi trimmeri oli tosi tehoton jostakin syystä. Loppuen lopuksi oli nopeampaa leikata turkki saksilla. Ei siitä nättiä turkkia tullut, mutta pääasia että karvaturri pääsi paksusta turkistaan.

Evolla uimassa kesäkuussa

Yllätyksellinen Kotka

Muutama viikko sitten oltiin Evon Metsäakkojen porukan kanssa minikaupunkilomalla Kotkassa. Täytyy sanoa että kaupunki yllätti! Kotka on erikoisella tavalla läheinen paikka, sillä äiti oli siellä töissä silloin kun odotti minua.

Tämä maisemakuva on otettu vanhasta vesitornista,jossa on tällä hetkellä italialainen ravintola. Ruoka oli taivaallisen hyvää, niin kuin italialainen ruoka parhaimmillaan on. Harmi, että siellä oli lauantai-iltana meidän lisäksi vain yksi seurue.

Seuraavat kaksi kuvaa ovat Sapokan puistosta, joka on rakennettu joutomaalle. Alue on nyt tosi upea. Puistossa on paljon erilaisia kasveja perinnekasveista lähtien. Atsaleat (kuvassa) ja alppiruusut ovat melkein yhtä hienoja kuin Mustilassa.

Kotkassa tuntui puistoja riittävät. Ympäri kaupunkia tuli vastaan taideteoksia yllättävissä paikoissa. Kerran satuin katsomaan ylös pystysuoralle kalliolle ja siellä olikin monta isoa rautamuurahaista. Yhden kerrostalon edessä kalliolla istuskeli ufon näköinen jänis..

Nämä kaksi kuvaa ovat keskuspuistosta, joka vaikutti englantilaistyyliseltä huolitellulta puistolta. Siellä puussa roikkui outoja otuksia ja puu kasvoi ruukussa..