Torppa on uinunut sikeää talviunta, mutta nyt lämmittävät auringon säteet alkavat herätellä sitä kevääseen. Missä ihmeessä sitten sen asukkaat viettivät pitkän talven? Tätä talviongelmaa mietin kuumeisesti syksyllä samalla kun ilmat alkoivat viiletä. Talven viettäminen torpassa olisi ollut liian extremeä, vaikka niinhän ihmiset asustelivat ennen muinoin.. Lämpö karkaa taivaan tuuliin hirsien välistä ja välikatosta. Vesi pitää hakea kaivosta ja pesuvesi pitää lämmittää saunan padassa.
Lopulta asiat järjestyivät loistavalla tavalla! Lennähdin sydäntalven ajaksi eteläisen pallonpuoliskon kesään. Vietin leppoisaa elämää ystäväni perheen luona Peikkokukkulalla Chilessä. Seurasin nyt 6,5 kk vanhan Dominic- pojan kehittymistä, kirjoittelin gradua ja juoksentelin kukkulalla seuranani kolme koiraa. Herkuteltiin ystäväni kanssa ihanilla ruuilla (paljon kalaa, vihanneksia ja myös sushia), tehtiin retkiä merenrantaan ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Tällä viikolla palasin Suomeen ja arkielämään intoa puhkuen. Pääsen vielä nauttimaan mahtavista kevättalven aurinkoisista ilmoista ja näkemään lumen sulamisen ihmeen. Vaikka on ihanaa päästä hiihtämään vielä järven jäällä, odotan lumien sulamista ja torpalle pääsyä. Odotan sormet syyhyten, että pääsen muokkaamaan palasen uutta kasvimaata ja kylvämään siemeniä maahan. Postissa on jo tulossa mahtava siemenpaketti!
Korpitorpan Miilunkainen vietti talven perrokaverinsa Leevin kanssa. Suuren suuri karvaturriainen oli vastassa heti lentokentällä ja jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen. Peikkokukkulalla kun totuin pienempiin koiriin chihuihin ja kiinanharjakoiraan.
