Olin siis talonvahtina ja koiranhoitajana hyvän kaverini luona maalla. Ennen kuin lähdin kohti etelää uusille seuduille tapaamaan entistä vuokranantajaani, Chilen äitiäni, sekä hyvää kaveriani Lorettoa, vietin vielä muutaman päivän Peikkokukkulalla. Yhtenä päivänä lähdimme käymään Andeilla Antucossa yhdessä suomalaisen naisen ja hänen perheensä kanssa.
Chilen hyvä puoli on se, että missä tahansa on, aina ovat meri ja Andit lähellä. Huono puoli taas on se, että kun täytyy matkustaa pohjoiseen tai etelään, matka on yleensä aina pitkä. Onhan maa 4200 kilometriä pitkä!
Maan jakaa kahteen osaan pääkaupunki Santiago, joka sijaitsee jotakuinkin keskellä maata. Sieltä pohjoiseen maa ja ilmasto muuttuvat yhä kuivemmiksi. Opiskellessani Chilessä kärsin Concepcionin rannikkokaupungin kosteasta talvi-ilmasta. Seinillä kasvava homekasvusto aiheutti monenlaisia terveysongelmia. Talvilomalla sitten liftasimme useamman päivän ajan kaverini kanssa Pohjois-Chileen Valle de Elquiin, jossa oireet helpottivat heti. Siellä oli parisenkymmentä astetta lämmintä ja ilma oli hyvin kuivaa. Onhan sitten aivan pohjoisimmassa Chilessä maailman kuivin aavikko, Atacama.
Päinvastainen tapahtuu kun lähtee Santiagosta etelään päin. Maisemat muuttuvat yhä vehreämmiksi ja ilmasto viileämmäksi. Kun matkustaa tarpeeksi kauan etelään, törmää jäätikköihin. En ole koskaan matkustanut niin kauas. Eteläisin Chile on melko erillään muusta maasta. Siellä olikin isot mielenosoitukset samaan aikaan kun olin Chilessä. Paikalliset ihmiset sanoivat että Chile on unohtanut heidät ja jättänyt oman onnensa nojaan.
Antuco on vilahtanut Suomenkin uutisotsikoissa. Antucossa menehtyi 45 armeijaa suorittavaa nuorta miestä vuonna 2005 lumimyrskyssä. Mukana oli myös naisia, mutta yksikään heistä ei kuollut. Onnettomuuden aiheutti monet seikat. Sotilailla oli kesävarusteet, he olivat märkiä ylitettyään joen, joukko joutui lumimyrskyyn jossa näkyvyys oli todella huono, ja se hajaantui. Vuoriston hurjassa lumimyrskyssä ei auttanut se, että varuskunta oli aivan kiven heiton päässä.
Antucon tragediasta muistuttavat kaksi mahtipontista muistomerkkiä. Paikalle saavuttaessa ensin tulee näkyviin chileläinen sotilas. Sen takana on taiteellisempi muistomerkki, jonka presidentti Sebastian Piñera rakennutti. Tornin sisällä tulee kummallinen tunne, sillä tuuli viuhuu siellä erikoisella äänellä.
Perheet ovat tehneet omat muistomerkkinsä paikoille, joista kuolleet ovat löytyneet. Niitä on yksittäin ja muutamia yhdessä. Nuoret yrittivät etsiä suojaisaa paikkaa maastosta, sillä heidän oli mahdotonta löytää tukikohtaa. Siellä täällä näkyvät ristit vievät ajatukset tapahtuneeseen. Keskellä kesääkin vuorilla puhalsi raaka tuuli ja oli kylmä. Kun kokemattomat nuoret huonossa vaatetuksessa joutuivat lumimyrskyyn, pakkasta oli -10 astetta.
Me palasimme suomalaisten munkkikahvien jälkeen alas lämpimään kesään.
