Lumoava puulajipuisto

 Kävin kaverini kanssa retkellä ehkä Suomen hienoimmassa arboretumissa Mustilassa. Vanhin ja suurin se ainakin on. 120 hehtaarin laajuinen puulajipuisto on perustettu yli 100 vuotta sitten, vuonna 1902. Paitsi että siellä on valtavasti eri havu- ja lehtipuulajeja, useasta puulajista on istutettu metsikkö. Arboretumissa voi kävellä ainakin pihta- ja tuijametsässä.

Värikkäitä alppiruusuja

Arboretum näytti parhaat puolensa aurinkoisena alkukesän päivänä. Monet kukat kukkivat jo, linnut lauloivat kuin viimeistä päivää, pihdat tuoksuivat monin paikoin, lehtipuissa oli kauniin vaaleanvihreät lehdet ja alppiruusut olivat alkaneet kukkia. Ja vaikka päivä oli ihan täydellinen, puistossa oli vähän ihmisiä! 

Kuusten suojassa kasvava hennonvaaleanpunainen alppiruusu

Mustilassa on kaksi taimitarhaa, arboretumin yhteydessä ja toinen laajempi sen vieressä. Arboretumin omassa taimitarhassakin oli mahtavat valikoimat etenkin erikoisempien puulajien taimia. Koska en omista maata hehtaaritolkulla, ostin vain muutamia puulajien taimia. 

Yksi haaveilemani puu on hevoskastanja, mutta se vaatii suunnattoman paljon tilaa. Magnolian halusin ehdottomasti. Valitsin pensasmagnolian, jossa on kauniit lehdet. Se kukkii vasta 10 vuoden päästä, joten en voi myydä korpitorppaani ainakaan ennen sitä. Tai sitten magnolia lähtee mukaan.. Varmin valinta olisi ollut magnolian taimi (olikohan se japaninmagnolia..), joka on mikrolisätty Mustilan magnoliasta. Se on kestänyt hyvin talvipakkaset. Pensasmagnolia on kestävin pensasmaisista magnolioista, mutta silti se on talvenarka. 

Hemlokkeihin ihastuin jo kun kävin ensimmäisen kerran Mustilassa opiskeluaikana dendrologian kurssilla. Mukaan lähtikin kaksi hemlokkia, vuorihemlokki ja lännenhemlokki. Vuorihemlokki kasvaa hitaasti ja vain 3-6 metriä korkeaksi. Lännenhemlokki on suurimmaksi kasvava hemlokki ja se voikin kasvaa jopa 50-70 metriä korkeaksi kotiseudullaan Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Suomessa pisimmät lännenhemlokin ovat 25 metriä korkeita. 

Toisella taimitarhalla ihastuin peikonpähkinään, joka on erikoismuoto euroopanpähkinäpensaasta. Taimitarhalla sanottiin, että se on savolaispensas. Siitä voi päätellä kasvin ulkomuodon.. Olinkin halunnut pähkinäpensaan pihalleni. Nytpä sain vähän erikoisemman pähkinän.  

Pensasmagnolia pääsi kasvamaan suojaisaan, mutta aurinkoiseen paikkaan

AARRE - EL TESORO

 

 Viikolla hain postista odottamani paketin, joka saapui hyvältä kaveriltani toiselta puolen maapalloa. Pakettia avatessani tunsin kuinka hirmuisen kaukana Andien ja Tyynenmeren välissä sijaitseva Chile oikeasti on. Joitakin vuosia sitten asustelin Chilessä mm. opiskelemassa ja opiskeluharjoittelussa. Tänä vuonna lähdin Chileen kuukaudeksi vähän hetken mielijohteesta. Matka entiseen, lähes toiseen kotimaahan jännitti todella paljon. Kerron matkasta jossakin lähitulevaisuudessa. 

Avasin aarrepaketin torpan rappusilla ja vaikka tiesin mitä odottaa, silti jännitti :).

Nätistä pussista paljastui hippunen Chileä; maan kansallispuun Araukarian siemeniä. Minulle metsäläiselle oikea Aarre! 

Laitoin heti muutaman siemenen suoraan maahan ja kuusi siementeä ruukkuihin. Nyt jännityksellä odotan milloin niistä pilkistää muinaispuu Araukarian taimi! Noin viisi vuotta sitten kylvin muutaman siemenen suoraan maahan ja ne kaikki lähtivät kasvamaan.

Araukarian taimi

  Araukaria (Araucaria araucana) on ehdoton suosikkipuulajini Chilessä. Se kasvaa vain Etelä-Chilessä ja Etelä-Argentiinassa vuoristossa yli 800 metrin korkeudessa merenpinnasta. Araukaria on selviytymisen mestari. Se sietää kylmyyttä, ravinteiden niukkuutta ja jopa tulivuoren purkauksia. Conquillion kansallispuistossa näkee yksinäisiä araukarioita keskellä tulivuorikivikkoa, eli vanhaa laavavirtaa. Puuta suojaa erittäin paksu kaarna. Se selviää siis hyvin myös Suomen ilmastossa.

Araukarioita Huerquehuen kansallispuistossa

On arvioitu, että araukariat voivat elää yli 1 000 vuotta vanhaksi. Pisimmät araukariat ovat 50 metriä pitkiä. Yleensä se kasvaa 30 – 40 metriä pitkäksi. Puu kasvaa paksuutta keskimäärin millin vuodessa ja pituutta muistaakseni noin sentin vuodessa.

Araukarian isot siemenet olivat ennen tärkein ravinnonlähde Chilen alkuperäisväestölle Mapucheille, joille puu on ollut tärkeä myös uskonnollisissa seremonioissa. Koska puu kasvaa äärimmäisen hitaasti, puuaine on erittäin hyvälaatuista. Se on kuitenkin nykyään täysin rauhoitettu harvinaisuutensa vuoksi. Araukaria leviää todella hitaasti suuren siemenensä takia ja hitaasti kasvavat taimet jäävät muun kasvillisuuden jalkoihin.

Nuorehko Araukaria, jossa on käpyjä.

Torpan hiljalleen alkaneet kevätpuuhat

No niin näinhän tässä kävi.. Alkuinnostuksen jälkeen blogin pito jäi unholaan. Pääsyynä se, että miulla on niin maan kauhiasti tekemistä! Työ ja opiskelut ovat täyttäneet päivät tehokkaasti.. Opiskelukiireet ovat nyt kuitenkin onneksi helpottaneet ja kesä on edessä :).

Torpan pihamaa on taas räjähtänyt kasvuun! Vaahteroissa ja tammissa on kauniit vaalean vihreät lehdet, tuomi sekä viinimarjapensaat kukkivat ja ruohikko rehottaa. Kovin paljon en ole ehtinyt puuhailla torpan pihamaalla. Lumien sulettua siistin pihaa, haravoin sen mitä syksyltä jäi. Vasta vapun aikaan leikkasin viinimarjapensaita. Ne tekivät todella vähän marjaa viime kesänä. Pensaita on kahdeksan, joten sato olisi hyvä jos pensaat olisivat kunnossa. Karviaispensaitakin on useampia, mutta ne ovat kahden tuomen varjossa eivätkä marjat kypsyneet viime vuonna. 

Vasta eilen istutin ensimmäisen kasvin maahan, kaverilta saatdun lipstikan. Huomenna menen käymään Mustilan arboretumissa ja siellä olevassa mahtavassa taimikaupassa. Suunnittelen ostavani pari omenapuuta, ehkä jonkun harvinaisen puun sekä yrttejä. Tiedän jo, että itsehillintä voi pettää taimien keskellä.. Mustilassa saattaa olla jo alppiruusut kukassa, josta paikka on erityisen tunnettu. Eräs kaverini ehdotti, että istuttaisin alppiruusuja sisäänkäyntitien laidalle, jossa kasvaa harvassa kuusia. Tosin maata pitäisi happamoittaa, sillä se on todella rehevää sillä kohtaa. Alppiruusut saavat siis vielä odottaa. 

Tänään olen jatkanut maanvaivakasvin juurakoiden ja juurten repimistä maasta. Haluan kylvää paikalle unikkoa. Eräs toinen kaverini keräsi pihaltaan unikoista siemenkodat ja antoi siemenet minulle. Olen paasannut, etten halua pihalleni mitään kasvia mitä ei voi käyttää hyödyksi. Unikkoa en kuitenkaan taida käyttää.. 

Eilen piilotin aarteita multaan, joista lisää pian..