Kävin kaverini kanssa retkellä ehkä Suomen hienoimmassa arboretumissa
Mustilassa. Vanhin ja suurin se ainakin on. 120 hehtaarin laajuinen puulajipuisto on perustettu yli 100 vuotta
sitten, vuonna 1902. Paitsi että siellä on valtavasti eri havu- ja lehtipuulajeja,
useasta puulajista on istutettu metsikkö. Arboretumissa voi kävellä ainakin
pihta- ja tuijametsässä.
 |
| Värikkäitä alppiruusuja |
Arboretum näytti parhaat puolensa aurinkoisena alkukesän päivänä. Monet
kukat kukkivat jo, linnut lauloivat kuin viimeistä päivää, pihdat tuoksuivat monin
paikoin, lehtipuissa oli kauniin vaaleanvihreät lehdet ja alppiruusut olivat
alkaneet kukkia. Ja vaikka päivä oli ihan täydellinen, puistossa oli vähän
ihmisiä!
 |
| Kuusten suojassa kasvava hennonvaaleanpunainen alppiruusu |
Mustilassa on kaksi taimitarhaa, arboretumin yhteydessä ja toinen laajempi sen vieressä. Arboretumin omassa taimitarhassakin oli mahtavat valikoimat etenkin erikoisempien puulajien taimia. Koska en
omista maata hehtaaritolkulla, ostin vain muutamia puulajien taimia.
Yksi haaveilemani puu on hevoskastanja, mutta se vaatii suunnattoman paljon tilaa. Magnolian halusin ehdottomasti. Valitsin pensasmagnolian, jossa on kauniit lehdet. Se kukkii vasta 10 vuoden päästä, joten en voi myydä korpitorppaani ainakaan ennen sitä. Tai sitten magnolia lähtee mukaan.. Varmin valinta olisi ollut magnolian taimi (olikohan se japaninmagnolia..), joka on mikrolisätty Mustilan magnoliasta. Se on kestänyt hyvin talvipakkaset. Pensasmagnolia on kestävin pensasmaisista magnolioista, mutta silti se on talvenarka.
Hemlokkeihin ihastuin jo kun kävin ensimmäisen kerran Mustilassa opiskeluaikana dendrologian kurssilla. Mukaan lähtikin kaksi hemlokkia, vuorihemlokki ja lännenhemlokki. Vuorihemlokki kasvaa hitaasti ja vain 3-6 metriä korkeaksi. Lännenhemlokki on suurimmaksi kasvava hemlokki ja se voikin kasvaa jopa 50-70 metriä korkeaksi kotiseudullaan Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Suomessa pisimmät lännenhemlokin ovat 25 metriä korkeita.
Yksi haaveilemani puu on hevoskastanja, mutta se vaatii suunnattoman paljon tilaa. Magnolian halusin ehdottomasti. Valitsin pensasmagnolian, jossa on kauniit lehdet. Se kukkii vasta 10 vuoden päästä, joten en voi myydä korpitorppaani ainakaan ennen sitä. Tai sitten magnolia lähtee mukaan.. Varmin valinta olisi ollut magnolian taimi (olikohan se japaninmagnolia..), joka on mikrolisätty Mustilan magnoliasta. Se on kestänyt hyvin talvipakkaset. Pensasmagnolia on kestävin pensasmaisista magnolioista, mutta silti se on talvenarka.
Hemlokkeihin ihastuin jo kun kävin ensimmäisen kerran Mustilassa opiskeluaikana dendrologian kurssilla. Mukaan lähtikin kaksi hemlokkia, vuorihemlokki ja lännenhemlokki. Vuorihemlokki kasvaa hitaasti ja vain 3-6 metriä korkeaksi. Lännenhemlokki on suurimmaksi kasvava hemlokki ja se voikin kasvaa jopa 50-70 metriä korkeaksi kotiseudullaan Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Suomessa pisimmät lännenhemlokin ovat 25 metriä korkeita.
Toisella taimitarhalla ihastuin peikonpähkinään, joka on erikoismuoto euroopanpähkinäpensaasta. Taimitarhalla sanottiin, että se on savolaispensas. Siitä voi päätellä kasvin ulkomuodon.. Olinkin halunnut pähkinäpensaan pihalleni. Nytpä sain vähän erikoisemman pähkinän.
 |
| Pensasmagnolia pääsi kasvamaan suojaisaan, mutta aurinkoiseen paikkaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti