Korpitorpan Miilunkainen

Torppani jo esittelin, ja nyt on sen yhden asukin vuoro. Korpitorpan Miilunkaisen. Green Perry’s Marshmellow. Kutsumanimeltään Milou. Miikkulainen, Miikku, Miikkunen, Miilu, Macho, Pikkunen, Kultanen… Rakkaalla lapsella on monta monta nimeä.. Muutkin kuin minä ovat antaneet erinäisiä nimiä Miloulle. Miloun ollessa pieni Milou oli muun muassa Pikku Musta, Orangi-tangi ja Ahmed Ahne. Isäni sanoo Milouta Milliksi, joka on kyllä tytön nimi ja kaiken lisäksi Miloun äidin nimi :). Sen lisäksi Milouta on kutsuttu mm. seuraavilla nimillä: Casanova, Anita Hirvonen, Puhveli, Carlos, Pekka Töpöhäntä, Herra Huuhaa..  

Milou ensimmäistä päivää torpalla n. 2 kk ikäisenä

Milou on ensimmäinen koirani, kauan odotettu esikoinen ;).  Olin miettinyt koiran ottamista pitkään, mutta en ollut varma että jään koti-Suomeen asumaan. Vihdoin aika oli kypsä ja aloin etsiä koiraa tositarkoituksella. Vaihtoehdot olivat oikeastaan vain portugalinvesikoira ja espanjanvesikoira. Löysin perron pennun kaverini kautta Espoosta kotikennelistä. Sain ihanan rohkean ja avoimen koiran. Espanjanvesikoirien luonne vaihtelee melkoisesti ja pelkäsinkin vähän saavani koiran jossa on arkuutta ja epäluuloisuutta. Milou on onneksi todella avoin luonteeltaan. Se tykkää kaikista ihmisistä varauksetta ja melkein kaikista koiristakin. Ainakin vielä se tulee toimeen useiden urosten kanssa.

Milou lempipaikallaan 2 kk:n ikäisenä ja vuoden ikäisenä

Milou on kasvanut metsätorpassa, mutta se kaupungistui viime talvena kun asuimme kaupunkimökissä. Se on myös usein vanhempieni luona hoidossa. Melkein aina Milou kulkee mukana töissä metsässä. Äitini sanookin, että Milou on apulaismetsätalousinsinööri :).

Nyt kesällä käytiin Miloun kanssa agilityn alkeiskurssi. Jos oikein innostun, alan käymään myös kisoissa. Milou ainakin on ilmetty agilitykoira.. Sen lempipuuhaa on kiivetä kaikkien isojen kivien päälle metsässä ja loikkia hirmuisia kengurun loikkia pallon perässä. Myös jäljestämistä haluaisin kokeilla ja näyttelyissä aion käydä ainakin muutaman kerran.  

Leppoisa sunnuntai

Kun on kiireitä, harvat kokonaiset lepopäivät ovat sitäkin arvokkaampia. Tai siis vapaapäivät jolloin saa tehdä rauhassa torppahommia ja nukkua niin pitkään kuin sielu sietää.. Otan kaiken irti kesän vapaapäivistä joita on ollut aivan liian vähän. Monet niistä olen viettänyt kavereiden kanssa. Ensi viikolla kertoilen mihin ihmeeseen aikani on kulunut kesällä.

Vapaapäiviin kuuluu ehdottomasti myöhäinen, verkkainen aamupala ulkona istuskellen ja lueskellen.

Alkuviikosta keräsin mustaherukat ja keitin niistä mehua. Otin pensaista kuvia ennen kuin aloin kerätä marjoja ja hups, kamera jäi ulos viikonloppuun asti.. Kuivattelen sitä huolella muutaman päivän ennen kuin käynnistän sen. Siihen saakka täytyy tyytyä huonompaan pokkarikameraan. Tänään keräsin punaherukat kahdesta pienehköstä pensaasta. Aion pakastaa ne sellaisenaan, koska niitä tuli niin vähän.