ISO G

 Mikä saa ihmisen viettämään lähestulkoon koko kesän metsässä yksinään taimia mittaillen?  

Kyseinen ajatus tuli mieleen pari viikkoa sitten ties kuinka monennen mittauspäivän jälkeen. Päädyin siihen, että sen täytyy olla joko hulluutta tai sitten tyhmyyttä.

 Opiskeluista, niin kuin myös gradusta voisi päästä suht helpolla, jos olisi järkevä. Mutta kun ei luonto anna periksi päästää itseään ollenkaan helpolla. Kaikessa on aina valittava se pidempi ja mutkaisempi tie.. Sieltähän ne seikkailut löytyvät!

Täytyy sen verran heti korjata, että enhän ole ollut aivan yksin, sillä onhan minulla ollut seikkailijakoira mukana metsässä kuten kuvista näkyy. Muutamia päiviä oli metsätalousinsinööri- opiskelijoita apuna ja pari kaveria on ollut myös yksittäisiä päiviä.

Iso G – urakka tuntuu vähän samanlaiselta haasteelta kuin jos kiipeäisi vaikkapa Mount Everestille. Valtava kasitonninen vuori, jolle kavutaan kaikkensa antaen, vaaroja kaihtamatta. Alkuun puuduttavaa vaeltamista lumessa ylemmäs ja ylemmäs, sekä hidasta totuttelemista korkeaan ilmanalaan. Mitä korkeammalle yltää, sitä raskaammaksi käy kapuaminen ja vastaan tulee työläitä jääseinämiä ja syviä railoja. Lähellä huippua happi jo meinaa loppua ja mieli samentuu. Kunnes viimeisillä voimilla raahaudutaan huipulle ja isketään sinne lippu. Minä olen vielä siellä alarinteillä paarustamassa.. Keräämässä aineistoa ja taustatietoa. Vuoren huippu häämöttää jossakin hyvin kaukana.

Vuoren valloitukseni liittyy ennallistamishakkuiden ja –polttojen metsäsukkessioon, eli puuston uudistumiseen. 10 vuotta sitten tehdyssä ennallistamishakkuussa on jätetty puita pystyyn noin 50 m3 verran, ja aloille on jätetty eri määrä maalahopuuta (5, 30 ja 60 m3). Puolet aloista on jätetty polttamatta, ja puolet on poltettu. Jokaista käsittelyä on kolme toistoa, joten koe ei ole yhden alan varassa. Jokainen ala on useamman hehtaarin laajuinen. 

Tutkin pääasiassa sitä, onko poltolla ja lahopuun määrällä vaikutusta alojen uudistumisen. Eli eroavatko esim. taimimäärät, puulajisuhteet ja taimien sijoittuminen käsittelyjen välillä. Selvitän myös sitä, miten reunametsä vaikuttaa uudistumiseen. Reunametsän vaikutuksen on arvioitu olevan noin 20 metriä.

 Näissä alla olevissa kuvissa näkyy huima ero poltettujen ja polttamattomien alojen välillä. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat polttamattomilta aloilta. Niillä kasvaa kuusta, lehtipuuta (lähinnä koivua) ja joitakin männyn taimia. Kuusta on sitä enemmän mitä vähemmän ala on heinittynyt, muttei kuitenkaan runsaasti millään alalla. Lehtipuiden alle alkaa jo tulla kuusen taimia kun käsittelyistä on kulunut se 10 vuotta. Vaikuttaa siltä, että lahopuun määrällä ei vielä ole vaikutusta alojen uudistumiseen. Mutta saa nähdä, senhän selvitän aineiston avulla tilastollisilla testeillä!

 Nämä kaksi seuraavaa kuvaa ovat polttoaloilta. Lähestulkoon jokainen polttoala on taimettunut melko hyvin männylle. Parhain ala näkyy alimmassa kuvassa, jossa mäntyä on kauttaaltaan todella runsaasti. Siellä maanpinta on palanut tehokkaasti (heinää ei ole ollenkaan) ja ala on erittäin sopiva männyn uudistumiseen.

Vielä on jäljellä muutama mittauspäivä ja sitten aionkin pitää hengähdystauon gradun kanssa. Koko kesän jatkunut puurtaminen on vaatinut veronsa.. Teen aineiston analyysit ja kirjoitustyön vasta talvella. Jottei urakasta vaan tulisi liian helppo, aion kirjoittaa gradun englanniksi.