Lukumanian kourissa...

Ennen joulua kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja lainasin lähemmäs kymmenen kirjaa. Vihdoinkin aikaa lukea muutakin kuin opiskelukirjoja! Harmittelin kuitenkin joulun lyhyyttä. Uuteen vuoteen tullessa huomasin yhtäkkiä nukkuvani kirjojen ympäröimänä. Nukun parvella patjan päällä ja patjaa ympäröivät kauttaaltaan kirjaröykkiöt.. Viikko uuden vuoden jälkeen vilustuin, mutta en malttanut levätä. Sittenpä olinkin pian flunssassa. Luin kuin höyrypäinen, ahmin kirjan toisensa jälkeen. Flunssa alkoi parantua, mutta sitten jämähtivät niska ja hartia. Monta päivää kitkuteltuani menin fysioterapeutille ja hän sanoi että lihakset ovat tulehtuneet. Ei siis auta muu kuin levätä ja lukea…

                                                    Kesäinen lukuhetki

Nyt kahlaan Tero Tähtisen Katmandun unet kirjaa. Sen Katmandua kuvaava osa on lumoava. Muistan itsekin Katmandussa kokemani hilpeän kevyen energian ja elävät unet joiden vertaisia en ole nähnyt milloinkaan ennen. Umayya-Abu Hannan kirja Nurinkurin on kesken, vaikka sekin on kovin mielenkiintoinen. Se raottaa ovea Israelin elämänmenoon 60-luvulla. 

Jatkoin myös Maija Asunta- Johnstonin kirjojen lukemista. Kirjat kiehtovat, koska ne kertovat maalaiselämästä unkarilaisessa kylässä. Tämä yhdistää kaksi mielenkiinnon kohdettani, elämisen maalla ja vieraat kulttuurit. On mieltä kutkuttavaa lukea ihmisten perinteisestä elämäntyylistä maalla. Ehdottomat suosikkini ovat Eija Wagnerin kirjat Italian maaseudulta. 

Katsoin joulun aikaan Täällä Pohjantähden Alla elokuvan, sekä sen jatko-osan Akseli ja Elina. Tästä innostuneena etsin kirjoja jotka kertoisivat ihmisten elämästä Suomessa ennen sotia. Löysin osuvan kirjan ”Yhden uurastajan tarina” Juho Topiaanpojasta, joka eli Heinolassa. Se on erinomainen kuvaus maalaisihmisten elämästä, niin torppareista kuin talonpojistakin. Luin myös tarinoita elämästä Heinolan kaupungissa 1800- luvun loppupuolelta sotiin saakka. Antti Hyryn Uuninkin aloitin, mutta se ei jaksanut kiinnostaa alkua pidemmälle.        

Joulukuun alussa luin Coelhon Alkemistin, taas kerran. Sitten luin ensimmäistä kertaa Coelhon 11 minuuttia. Kirjasta saamani ahaa-elämykset ja pohdiskelua vaativat asiat unohtuivat pian kun en niitä kirjannut ylös. Kuin kertauksena Coelho yllyttää unelmien toteuttamiseen. Ei pitäisi tyytyä ihan ok elämään vaan kurkotella kohti omia unelmiaan.